Opettajan nuorennusleikkaus 1: Padlet-seinä netissä

Minulle opettajakorkea- ja yliopisto-opiskelijana internetin oppimisympäristöt ovat arkipäivää. Opettajana olen kuitenkin pitkään sinnitellyt PowerPointin, videotykin ja fläppitaulun armoilla. Luokassa tapahtuvan opetuksen tuntiaktiviteetteja ne edelleen mukavasti tukevatkin, mutta opiskelijoita aktivoivat keinot voivat olla myös nykyaikaisia. Päätin vihdoin tehdä itselleni nuorennusleikkauksen ja siirtää omankin opetukseni tähän päivään.

Opiskelijoiden osallistaminen oppituntiin saattaa toisinaan vaatia ponnisteluja. Maanantaiaamuna luokkaan raahautuneet opiskelijat eivät välttämättä ole kaikkein motivoituneimpia vastaamaan kysymyksiin tai virittäytymään ryhmäkeskusteluihin. Seuraava aamu on tiistai, mutta oletan vanhasta kokemuksesta että äänihuulten aamukankeus vaivaa huomennakin. Aion pyytää vastaukset aamun ensimmäiseen pohdintaan Padletissa.

Työkalujen päivittäminen opiskelijoille helposti käytettäviksi palvelee ennen kaikkea oppimista. Käytännöllisyys aikuisopetuksessa tarkoittaa mm. sitä, että oppimisprosessin apuvälineet hyödyttävät opiskelijoita myös työelämässä. Internetissä käytettävissä olevat työkalut tehostavat toimintaa työympäristössä, oli kyse sitten yhteisestä kalenterista, ajatusten vaihdosta työkaverin kanssa tai palaverin etätoteutuksesta.

Padlet on virtuaalinen seinä, jonne opiskelijat voivat reaaliajassa kirjoittaa ajatuksiaan joko tietokoneelta tai älypuhelimelta. Tekstit ovat käsiteltävissä ja säilöttävissä oppitunnin jälkeenkin. Myös vaiteliaammat opiskelijat osallistuvat helpommin keskusteluun kun se käydään kirjallisesti. Keksintö ei ole aivan uusi, mutta moni opettaja on edelleen tietämätön vastaavista opetuksen apuvälineistä (videotykkivarustelun aikakaudella toiset tiettävästi edelleen käyttävät ainoastaan kalvoprojektoria).

Älä ole "mummo", vaan anna opiskelijoiden "chättäillä" ja pitää netti auki oppitunnilla. Älypuhelin on kätevä keino hakea tietoa, puntaroida hakutulosten luotettavuutta ja herättää ihan asiaan kuuluvaa keskustelua.

Richard Byrne näyttää miten päästä alkuun oman näköisen Padlet-seinän käytössä. Se on helppoa, ilmaista eikä vie kuin pari minuuttia: https://www.youtube.com/watch?v=UuzciL8qCYM

Opiskelijat kirjoittivat vastauksiaan seinälle. Linkitin samaan sijaintiin myös opettajan vastaukset sekä lisätiedot aiheesta Word-tiedostona.

Opetus on oppimislähtöistä

Uuden oppiminen viriää kysymyksistä, joihin etsitään aktiivisesti vastauksia. Tarjolla oleva tieto mieltyy tarkoituksenmukaisiksi kokonaisuuksiksi, kun se yhdistyy aiemmin opittuun ainekseen. Opittua tietoa voidaan asemoida suhteessa ympäristöön sekä soveltaa käytäntöön.

Paljon puhutaan opiskelijalähtöisestä opetuksesta kun opettajakeskeinen opetusmalli perinteisine kalvosulkeisineen on jäänyt taka-alalle. Pedagogisesti ajatellen tiedon karttumista lisäävin malli on oppimislähtöinen opetus, joka korostaa ennen kaikkea opetettavan aineksen valikointia sekä oppimisprosessin vaiheistusta.

Opetukseen liittyvät lisäksi oppimisen tavoitteiden asettaminen ja niiden arviointikriteerien selkeä viestintä opiskelijoille. Oppimismenetelmät ja -ympäristö tulee valita siten että ne tukevat opetuskokonaisuuden tavoitteiden toteutumista. Erilaisten ympäristöjen piirteitä ovat mm. fyysinen, sosiaalinen, mentaalinen sekä kognitiivinen. Aina ei ole tarkoituksenmukaista opiskella luokkahuoneessa, vaan optimaalisin ympäristö voi löytyä oppilaitoksen ulkopuolelta ja menetelmä esim. internetin videoblogiviidakosta. 

Jotta opetus olisi oppimislähtöisempää, on opettajan tunnistettava opetuksen suunnitteluun liittyvät ajattelumallit ja analysoitava omia suunnittelukäytänteitä. Koska opettaja heijastaa opetuksessaan omia arvoja ja asenteitaan, on opettajan opetusfilosofiaa syytä tarkastella ja tuoreuttaa. Tähän sisältyvät oppimisympäristön toimijoiden vastuiden ja vaikuttamisen mahdollisuuksien kartoitus, sekä tieto- ja oppimiskäsityksen analyysi. (Katri Aaltonen 2014.)

Opettajat opettavat opettajia

Ammatillisen opettajakorkeakoulun opinnot antavat opiskelijoilleen opettajan pedagogisen pätevyyden. Opinnot koostuvat kuudesta tehtäväkokonaisuudesta, opintojaksosta. Jokaiselle opintojaksolle on nimetty opettajista koostuvasta ryhmästämme vastuuvetäjä, joka vaihtuu tehtäväkohtaisesti. Mielenkiintoisinta opinnoissa on nähdä miten jokainen vertaisryhmän jäsen vuorollaan ottaa opettajan roolin, ja miten ryhmän muut jäsenet - opettajat - ovat opiskelijoina.

Olemme koostaneet ryhmällemme toimintasuunnitelman, johon on aikataulutettu kaikki opintoihimme liittyvät tehtävät ja niiden suoritustapa. Suoritustavasta ja arviointikriteereistä vastaa korkeakoulun ohjeistuksen mukaisesti kulloinkin opetusvuorossa oleva ryhmän jäsen. Opiskelijoille on jätetty runsaasti vapautta toteuttaa tehtävät. Tärkeintä on, että suorituksista jää jälki ja että myös oma oppimisprosessi on reflektiivisesti dokumentoitu.

Ryhmämme tapaa kolmesti opintojen aikana tuoreuttaakseen toimintasuunnitelmaa sekä seuratakseen sen toteutumista. Tämä teksti on osa pienryhmätyöskentelyn väliarviointia. Skype-tapaamisena toteutetussa väliarvioinnissa mm. päivitimme suunnitelmaa tulevien opintokokonaisuuksien osalta ja selkeytimme tavoitteita sekä vastuualueita. Ryhmän jäsenet löytävät päivitetyn suunnitelman yhteiseltä internet-foorumilta.

Oman käden kautta ja kädestä pitäen

Tämä teksti toimii kokoavana arviointina opettajakorkean työlle 3.3 - Opettajan toiminta yhteisöissä ja verkostoissa. Keskityin tutkimaan opettajan ammattitaidon kehittymistä identiteetin rakentumisen kannalta. Ammattitaidon kehittyminen ja ylläpitäminen työyhteisössä edellyttää paitsi yksilöllistä tavoitteellista kehitystyötä, myös vertaisoppimista sekä työyhteisön tukea ja kannustusta.

Identiteetti on luonteeltaan mukautuva ja tilanteen mukaan vaihtuva. Työssään opettaja edustaa niitä arvoja ja asenteita, jotka ovat hänelle tärkeitä. Opettajan identiteetti sisältää uskomukset opetuksen luonteesta ja sen päämäärien tarkoituksesta. Sen perustana ovat mm. opettajan oma historia, kokemukset sekä oppimiskokemukset. Tärkeänä ammatti-identiteetin rakennus- ja tukipisteenä toimii työyhteisö: paikalliset rooliodotukset ja normit määrittelevät opettajan ammatillista identiteettiä. Oppilaitoksen johdon rooli on merkittävä.

Ihannetilanne olisi se, että työpaikan ilmapiiri, rakentavasti johdetut kehityshankkeet sekä vertaisohjaus mahdollistaisivat opettajan ammattitaidon uudistumisen mm. kokeilujen, uskalluksen sekä tutkimustyöhön ja opetuksen suunnitteluun suotavan ajan keinoin. Nykyaikainen työorganisaatiomalli kuitenkin asettaa rajoituksia opettajan ammatilliselle kehitykselle. Oppilaitoksissa ns. kädestä pitäen ohjauksen - rehtorin tai vanhemman opettajakollegan - tuen määrä on koettu pieneksi. Käytännössä opettajan ammattitaito kehittyy tutkimusryhmän kokemusten perusteella lähinnä oman käden kautta.

Kahvihuonekeskustelut opettajakollegoiden kanssa ovat sekä omaa ammatti- identiteettiä vahvistava että opettajuutta kehittävä voimavara. Paitsi vertaispalaute, etenkin opiskelijoilta saatu palaute toimii opettajan työn kehittäjänä.

Jos rehtori puristaa opettajan kättä liian kovaa, ei tartu siihen ollenkaan tai sitoo sen, ammatillinen kehitys hidastuu. Ammattitaitoa ylläpitää työyhteisön vertaistuki. Opettajat, kuljetaan koulun käytäviä käsi kädessä!

Yliopistojen fossiilit

Nykyajan korkeakouluopetuksessa huomio kiinnittyy laadun parantamiseen ja opetuksen tehostamiseen. Opetusministeriö on 2000-luvun alusta suorittanut erilaisia korkeatason koulutuksen arviointihankkeita, joiden lopputulemana opetuksen tasoa ja opetussisältöjä on pyritty parantamaan. Euroopan Unioni on listannut koulutuksen yhdenvertaistamisen sekä laadun parantamisen tulevien lähivuosien agendalle.

Yliopistojen olemassaolo oikeutetaan opiskelijoiden opintopisteillä - niiden suoritusarvolla- sekä vauhdilla. Vauhdin tulee kiihtyä suorituksen tason kärsimättä. Valtio tukee koulutusta ja näin ollen oikeutetusti patistaa veronmaksajansa ansiotyöhön. Markkinavoimien viitoittama asiakaslähtöisyys nähdään nykyajan julkishallinnossa kansalaislähtöisyytenä - korkeakoulumaailmassa päivän sana on opiskelijalähtöisyys. Yliopistossa opettavalta professorilta edellytetään tieteenalansa asiantuntijuuden lisäksi myös pedagogista pätevyyttä, jotta opiskelijoiden penkinpainona viettämä aika pienenee ja opiskelutehokkuus paranee.

Kuivien luentojen ja monologisen professoriuden aikakausi on tullut tiensä päähän, Opetuksen opiskelijalähtöisyys, osallistaminen sekä realistisesti arvioitavissa olevat opiskelutavoitteet ovat yliopisto-opetuksen nykykäytäntöjä. Alaa tuoreuttava tutkimustyö tehdään luento-opetuksen ohessa. Oppimisen arviointi on ylityötä. Yliopistojen strateginen johto ei ole immuuni yritysmaailmasta tutulle kustannustehokkuusajattelulle. Opettajien ja professoreiden työaika kutistuu työmäärän kasvaessa.

Yliopiston professori ei ole fossiili. Moderni professori on oman alansa pedagoginen monitaituri, sekä paineensietokykyinen ajankäytön koordinoinnin mestari. Hän on nuorekas, joustava ja uudistumishaluinen. Kiitos Vaasan yliopiston opettajille sekä professoreille (humanistinen ja hallintotieteellinen tiedekunta). Kiitos Haaga-Helian opettajakorkeakoulun opettajalle loistavasta valmennustyöstä.

Opettajat työhaastattelussa

Suomen suurimpiin lukeutuva julkishallinnolle ja yksityiselle sektorille koulutus- ja valmennuspalveluita tuottava yritys kutsui työhaastatteluun etsiessään uusia opettajia verkostoonsa.

Sain eilen osallistua mielenkiintoiseen ja perinpohjaiseen ryhmähaastatteluun. Ryhmä koostui eri alojen opettajista ja professoreista, jotka etsivät osa-aikaista opetustyötä tai muutosta vakituiseen työnkuvaan. Viidentoista opetusvuoden jälkeen on ymmärrettävää, että taitojaan tuoreuttamaan pyrkivä peruskoulun opettaja tahtoo ohjata aikuisia, erään esimerkin mainitakseni. Minä - tunnettua sanapartta lainatakseni - lähdin prosessiin mukaan pitääkseni oven avoimena uusille haasteille.

Rekrytointialan ammattilaisten työhönottoprosessissa näkyy oikeiden työntekijöiden valinnan onnistumisen arvostus. Iltapäivän aikana luodattiin ryhmätoimintataitoja, esiintymisvalmiutta, opetusmetodeja, sekä yllätettiin haastateltavat henkilökohtaisillakin kysymyksillä, jotka esitettiin avoimesti. Tilannetta eteenpäin vievä taito reagoida yllättäviin tapahtumiin onkin olennainen kyky ihmisten ohjaajalle.

Tapaamani filosofian professori korosti opettajan läsnäolevuuden tärkeyttä. Olen samaa mieltä. Vaikka puhuisit omista vahvuuksistasi, kuten työhaastattelutilanteessa, luo kuulijalle tunne että teet sen hänen mielenkiintonsa kohteiden ehdoilla. Osaamisesi on salaisuus, ellet osaa tuoda sitä esiin hyväksyttävällä ja vastaanotettavalla tavalla. Jokainen ihminen on oman itsensä myyjä, ja se miten hyvin saa itsensä kaupan, on suorassa suhteessa siihen miten helposti ja millä hinnalla edustettu asia ostetaan. Tätä karrikoidusti esitettyä kaupallista aspektia ei opettaja aina ajattele.

Läsnäolo on tilannetajua, aktiivista kuuntelemista ja itsensä "likoon laittamista". Paitsi opettaja tai hyvä muun työn tekijä, myös miellyttävä seuraihminen kyselee ja tulkitsee, sekä huomaavaisesti huolehtii toisten ihmisten mukavuudesta.

Eilen kuulemieni useiden opettajien tyylit ja tavat esiintyä olivat ilahduttavan erilaisia. Tämä näkyi vallan käytössä, kuulijan huomioinnissa, habituksessa, sekä esiintymisen kiinnostavaksi maustamisessa. Kaikki olivat kuitenkin työstään varmasti hyvin suoriutuvia. Kun arvot tasapuolisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja eettisyydestä ovat opettajalla sisäistetyt, tavat opetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi voivat olla moninaiset.

Suosittelen lämpimästi vastaaviin tilaisuuksiin hakeutumista. Onnistunut rekrytointitilanne on informatiivinen, vastavuoroinen ja jättää hyvän mielen molemmille osapuolille. Haastavuudestaan huolimatta haastattelijat loivat turvallisen ja kannustavan ilmapiirin. Työhaastattelu- ja esiintymisjännitystä poteville etenkin vieteriä venyttävät tilanteet ovat varteenotettavia kehittymisen paikkoja. Esiintymistaito kehittyy esiintymällä ja myös itseluottamus kasvaa itsensä ylittämällä. Toimivat viestintätaidot ovat suurta valuuttaa niin työmarkkinoilla kuin henkilökohtaisessa elämässäkin. Niiden jatkuvaan kehittämiseen kannattaa kiinnittää huomiota. 

Töitä kesäloman takia?

Koulujen päättäjäisviikonloppu on kruunannut kuluneen lukuvuoden opiskelijoiden osalta. Myös monen opettajan edessä oleva elämä näyttää aurinkoiselta, kun se niin monen työssäkäyvän tavoin jaksottuu kesälomien mukaan.

Toisinaan tuntuu siltä kuin oppilaitoksissa tehtäisi töitä, jotta päästään kesälaitumille. Opettajuutta voidaan tarkastella sykleissä, jolloin opettajan ura jaetaan eri vaiheisiin (Huberman 1992, 127). Aloitteleva opettaja viettää ensimmäiset vuodet hakien toimintamalleja ja omaa opettajuuttaan. Tässä vaiheessa usein työssä jaksamista kiihdyttää mm. opettajuutta kehittävän palautteen muodossa saatava palkinto. Palaute voi tulla esimerkiksi opiskelijoilta, kollegoilta tai esimieheltä.

Sain opiskelijoiltani taannoin sydämellisen palkinnon, joka sai paitsi hymyn korviin, myös pohtimaan motivaatiota ja sen vaikutusta oppimiseen.

Kun motivaatio toteuttaa asetetut tavoitteet lähtee yksilön omista tarkoitusperistä, motivaatio työskennellä päämäärien saavuttamiseksi on kaikkein vahvin (Lehtinen, Kuusinen & Vauras. Kasvatuspsykologia, 2007).

Opettajan työmotivaation lähteillä on vaikutusta myös siihen, millä tavalla opiskelijoita motivoidaan itseohjautuvaan oppimiseen. Jotta vastauksilla on merkitystä, tulee kiinnostavan kysymyksen olla esitetty. Kysyjän täytyy olla opiskelija itse. Opettaja on motivoiva esimerkiksi silloin, kun hän saa toiminnallaan opiskelijan kysymään itseltään kysymyksiä, sekä tarkastelemaan saatavilla olevia vastauksia kriittisesti niitä soveltaen.

VESPA, HEKS, PITS, WTF

Opiskelun tavoitteet ja niihin vievät, vielä suorituksia odottavat, tehtävät on asetettu. VESPAn kyydissä tämä tapahtuu siten että osaamistavoitteet ovat teoreettisella tasolla annetut. Arvioinnin kohteet, kriteerit ja töiden aiheet suorittamistapoineen sekä aikatauluineen ovat hyvin vapaasti itse valittavissa. Päämääränä on osaamisen kehittäminen omien mielenkiinnon kohteiden mukaisesti. Unelmapaikka opiskella!


Valitsin verkkototeutuksena opiskeltavan koulutusohjelman ajankäytöllisistä syistä. Perinteisten luentojen sijasta suoritukset ovat itse aikataulutettavissa, mikä on äiti-opiskelija-yrittäjä-opettaja-freelancer -tittelillä elävälle ihmiselle varsin käytännöllistä. Vastapainona valinnan vapaudelle vastuunottokykyä ja oma-aloitteisuutta, sekä itsestä kumpuavaa motivaatiota vaaditaan paljon. Osin yötöinä tehdyt opinnot kuitenkin palkitsevat paitsi tietotaitojen kehittymisellä, myös sosiaalisten viestintäkanavien sekä medioiden tehostuneella hyödyntämiskyvyllä. 
Muita opintokokonaisuuksia ovat HEKS, PITS, ammatillista opettajaa  ja koulutusta koskevat säädökset, opetusharjoittelu ja oppimisen ja opettajan työn tutkiminen ja kehittäminen, sekä syventävä osuus.

Konkreettiset tavoitteet opinnoilleni ovat:

- Osata käydä vuoropuhelua itseni kanssa siitä miksi teen opetustyössä tiettyjä ratkaisuja ja perustella ne oppimista tukevin, sekä ohjattavan ryhmän toimintaa vahvistavin faktoin.
- Tutkia ja tuottaa materiaalia yhteiskunnallisesti tärkeistä aiheista oppilaitostoimintaan, koulutukseen ja työllisyyteen liittyen

- Luoda ammatillista verkostoa ja pätevöityä opettajan viran edellyttämällä tavalla. Eettisyys toimintojen ja ihmisten ohjaamisessa on mielestäni tärkeätä kaikissa ammattielämän positioissa. Aihetta sivuaa mielenkiintoinen työnantajilla teetetty tutkimus: kauppatieteilijät eivät ole tarpeeksi eettisiä.

Arvioinnin kohteita:

- Oppimismateriaalin laatu

- Opetuksen tehokkuus ja opiskelijoiden osaamisen todentaminen

Arvioinnin kriteereitä:

- Opintojen aikana tuotetun tuorean opintomateriaalin, sekä opetuksen tulee olla informatiivista, innovatiivisia opetusmetodeja hyödyntävää ja lähteä opiskelijan lähtökohdista – ei opettajan

- Opiskelijoilta on saatava arviointi omasta oppimisestaan, opitun aineksen soveltaminen ja opitun näyttäminen käytännössä (esim. blogitekstit, ääni- ja videoblogit, opiskelijatyönä tehdyt suoritukset testataan työelämässä)

Ensimmäinen ohjaajan kanssa käyty HEKS-keskustelu kristallisoi pedagogista pätevyyttä opiskelevan suunnitelmia. Mielenkiinnon kohteistani poimin osaamiselleni lisäarvoa tuottavan yhteiskunnallisesti polttavan aiheen, jonka ympärille rakennan yhden opintokokonaisuuden, verkostojen ja yhteisöjen kehitystehtävän. Projekti kehittää ammatillisen koulutuksen ja työelämän välistä yhteistyötä, sekä opettajan yrittäjyyttä yhteydessä oppimiseen elinkeinoelämässä.


WTF - no, mitä nämä lyhenteet oikein tarkoittavat?
VESPA - Ammatillinen opettajakorkeakoulu verkkototeutuksena
HEKS - Henkilökohtaisen kehittymisen seuranta
PITS - Pienryhmätyöskentelyn seuranta

Muistilappuja seinällä

Ammatilliseen opettajakoulutukseen liittyvän blogin tarkoitus on tutkia ja kehittää omaa oppimista, sekä toimia reflektoinnin välineenä. Tästä syystä blogini tursuaa subjektiivista minä-muotoa matkalla maailmankäsityksen avartumiseen. Rakentavan palautteen saaminen on tärkeää. Myös palautteen antaminen on hyödyllistä ja tulenkin taatusti jakamaan rakennusaineita ympäristööni.

Osallistuin opettajakorkeakoulun lähiopetuspäiviin

Opetus on strukturoitu siten, että opiskelijat ottavat hyvin paljon vastuuta omasta oppimisestaan ja suorituksistaan. Perinteiseen tehtävän anto - suoritus - arvostelu -kaavaan tottuneelle puurtajalle tämä vastuuttava vapaus oli aluksi jopa hämmentävää kun saavutettaviksi tarkoitetut päämäärät kaikkine etappeineen ovat oman itsesäätelyn ja etiikan alla. Opiskelu tapahtuu vertaisryhmässä. Onnekseni kuulun nyt arvostettavista persoonista koostuvaan, yrittäjäkokemusta pursuavaan pienryhmään. Ryhmä koostuu eri ikäisistä eri alojen osaajista. Nuorekas ja dynaaminenkin se on, sillä poikkeuksellisesti sen keski-ikä on varmasti alle opinto-ohjelman keskimääräisen neljänkymmenenkahden ikävuoden.

Asetimme oppimisellemme tutkimuskysymyksiä ja teemoja:

1. Ryhmäidentiteetti
2. Jatkuvasti toimintaansa kehittävä ryhmä
3. Ryhmän jäsenten keskinäinen vuorovaikutus


Pohdin suhdettani opettajuuteen

Olen toiminut opettajana kuusi vuotta. Ennen pedagogisten opintojen alkamista suoritin opetusohjelmaan kuuluvat kasvatustieteen perusopinnot, jotka vahvistivat kiinnostumistani yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Pyrin jatkuvasti analysoimaan ympäröivää todellisuutta ja hankkimaan uutta tietoa sen syvemmäksi ymmärtämiseksi ja uusien toimintamallien löytämiseksi. Tämä on juontajan työssä tosin aivan luonnollista. Pidän esiintymisestä, itseni jatkuvasta kehittämisestä ja opettamisesta. En tosin opeta esiintyäkseni, vaan siitä lähtökohdasta, että saan palkaksi nähdä oppimista ja oivalluksia tapahtuvan. Opetustilanne on useimmiten kaksisuuntainen; ohjaamisesta oppiminen ja ohjattavilta vaihtoehtoisten näkökulmien omaksuminen tekee työn mielenkiintoiseksi. Tunnen työni tärkeäksi kun saan olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa ja omalla osaamisellani vaikuttaa myönteisesti toisten ihmisten kehittymiseen ja yleisen hyvinvoinnin kasvuun. 

Aktiivisen kuuntelemisen taidossa pyrin aina kehittymään, sillä viisas on se, joka kuuntelee enemmän kuin puhuu, ja puhuu sen pohjalta mitä kuulee. Mielenkiintoista on se, että usein sanaton viestintä kertoo enemmän kuin sen aikana puhuttu. Puhujan tunnetiloja, mielipiteitä ja asenteita paljastavaa sanatonta viestintää on mm. äänen painot, tauot ja intonaatio. Myös esim. silmien liikkeet, puhujan asennot ja eleet kertovat paljon aktiiviselle kuuntelijalle. Samoin rivien välit ovat monesti täynnä tekstiä. Jopa sellaista, mitä kirjoittaja itse ei osaa lukea.

Toivon siis saavani kommentteja etenkin kirjoituksiini liittyen opetus- ja opiskelukokemuksiin, sillä ne ovat muistilappuja oman opettajanhuoneeni seinällä.

Osaavat yksilöt muodostavat kilpailukykyisen yhteiskunnan, jossa on hyvä olla nyt ja tulevaisuudessa

Tietoyhteiskunta edellyttää jäseniltään jatkuvasti tuoreutuvia taitoja ja kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin. Kiinnostuksen kohteitani tällä hetkellä:

1. Kulttuurien välinen viestintä sekä median muuttuva rooli yhteiskunnassa ja politiikassa. Yksilöiden rooli aktiivisina median tuottajina.

2. Paitsi lasten ja nuorten, etenkin keski-ikäisen ja vanhenevan väestön monipuolisten medialukutaitojen ja kommunikointikyvyn parantamiseen tulee satsata resursseja enenevässä määrin.

3. Korkea-asteen oppilaitosten, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen limittäminen tiiviiseen yhteistyöhön opintosuunnitelmia muokkauttamalla. Tavoite on luoda entistä tuottavampaa synergiaa korkea-asteen oppilaitosten ja elinkeinoelämän välille työllistymis- ja innovaatiomahdollisuuksien tehostamiseksi.

Elinikäisen oppimisen teorioita tutkittuani ja opittuani lisää koulutushistorian vaikutuksesta nykypolitiikkaan jano tutkia viestintätaitojen myötävaikutusta modernin tietoyhteiskunnan yksilöiden kompetenssiin on kasvanut. 

Tervetuloa opettajanhuoneeseen!

Blogi on perustettu pedagogista pätevyyttä opiskelevan opettajan oppimispäiväkirjaksi, jonka tarkoitus on reflektoida ammatillista oppimisprosessia. Kuten opettajanhuone parhaimmillaan, toivon että blogini tarjoaa vertaistukea ja työkaluja työstä nauttimiseen sekä kirjoittajalleen että lukijoilleen.

Tässä opettajanhuoneessa on aina perjantai!