Yliopistojen fossiilit

Nykyajan korkeakouluopetuksessa huomio kiinnittyy laadun parantamiseen ja opetuksen tehostamiseen. Opetusministeriö on 2000-luvun alusta suorittanut erilaisia korkeatason koulutuksen arviointihankkeita, joiden lopputulemana opetuksen tasoa ja opetussisältöjä on pyritty parantamaan. Euroopan Unioni on listannut koulutuksen yhdenvertaistamisen sekä laadun parantamisen tulevien lähivuosien agendalle.

Yliopistojen olemassaolo oikeutetaan opiskelijoiden opintopisteillä - niiden suoritusarvolla- sekä vauhdilla. Vauhdin tulee kiihtyä suorituksen tason kärsimättä. Valtio tukee koulutusta ja näin ollen oikeutetusti patistaa veronmaksajansa ansiotyöhön. Markkinavoimien viitoittama asiakaslähtöisyys nähdään nykyajan julkishallinnossa kansalaislähtöisyytenä - korkeakoulumaailmassa päivän sana on opiskelijalähtöisyys. Yliopistossa opettavalta professorilta edellytetään tieteenalansa asiantuntijuuden lisäksi myös pedagogista pätevyyttä, jotta opiskelijoiden penkinpainona viettämä aika pienenee ja opiskelutehokkuus paranee.

Kuivien luentojen ja monologisen professoriuden aikakausi on tullut tiensä päähän, Opetuksen opiskelijalähtöisyys, osallistaminen sekä realistisesti arvioitavissa olevat opiskelutavoitteet ovat yliopisto-opetuksen nykykäytäntöjä. Alaa tuoreuttava tutkimustyö tehdään luento-opetuksen ohessa. Oppimisen arviointi on ylityötä. Yliopistojen strateginen johto ei ole immuuni yritysmaailmasta tutulle kustannustehokkuusajattelulle. Opettajien ja professoreiden työaika kutistuu työmäärän kasvaessa.

Yliopiston professori ei ole fossiili. Moderni professori on oman alansa pedagoginen monitaituri, sekä paineensietokykyinen ajankäytön koordinoinnin mestari. Hän on nuorekas, joustava ja uudistumishaluinen. Kiitos Vaasan yliopiston opettajille sekä professoreille (humanistinen ja hallintotieteellinen tiedekunta). Kiitos Haaga-Helian opettajakorkeakoulun opettajalle loistavasta valmennustyöstä.