Oman käden kautta ja kädestä pitäen

Tämä teksti toimii kokoavana arviointina opettajakorkean työlle 3.3 - Opettajan toiminta yhteisöissä ja verkostoissa. Keskityin tutkimaan opettajan ammattitaidon kehittymistä identiteetin rakentumisen kannalta. Ammattitaidon kehittyminen ja ylläpitäminen työyhteisössä edellyttää paitsi yksilöllistä tavoitteellista kehitystyötä, myös vertaisoppimista sekä työyhteisön tukea ja kannustusta.

Identiteetti on luonteeltaan mukautuva ja tilanteen mukaan vaihtuva. Työssään opettaja edustaa niitä arvoja ja asenteita, jotka ovat hänelle tärkeitä. Opettajan identiteetti sisältää uskomukset opetuksen luonteesta ja sen päämäärien tarkoituksesta. Sen perustana ovat mm. opettajan oma historia, kokemukset sekä oppimiskokemukset. Tärkeänä ammatti-identiteetin rakennus- ja tukipisteenä toimii työyhteisö: paikalliset rooliodotukset ja normit määrittelevät opettajan ammatillista identiteettiä. Oppilaitoksen johdon rooli on merkittävä.

Ihannetilanne olisi se, että työpaikan ilmapiiri, rakentavasti johdetut kehityshankkeet sekä vertaisohjaus mahdollistaisivat opettajan ammattitaidon uudistumisen mm. kokeilujen, uskalluksen sekä tutkimustyöhön ja opetuksen suunnitteluun suotavan ajan keinoin. Nykyaikainen työorganisaatiomalli kuitenkin asettaa rajoituksia opettajan ammatilliselle kehitykselle. Oppilaitoksissa ns. kädestä pitäen ohjauksen - rehtorin tai vanhemman opettajakollegan - tuen määrä on koettu pieneksi. Käytännössä opettajan ammattitaito kehittyy tutkimusryhmän kokemusten perusteella lähinnä oman käden kautta.

Kahvihuonekeskustelut opettajakollegoiden kanssa ovat sekä omaa ammatti- identiteettiä vahvistava että opettajuutta kehittävä voimavara. Paitsi vertaispalaute, etenkin opiskelijoilta saatu palaute toimii opettajan työn kehittäjänä.

Jos rehtori puristaa opettajan kättä liian kovaa, ei tartu siihen ollenkaan tai sitoo sen, ammatillinen kehitys hidastuu. Ammattitaitoa ylläpitää työyhteisön vertaistuki. Opettajat, kuljetaan koulun käytäviä käsi kädessä!