Opettajat opettavat opettajia

Ammatillisen opettajakorkeakoulun opinnot antavat opiskelijoilleen opettajan pedagogisen pätevyyden. Opinnot koostuvat kuudesta tehtäväkokonaisuudesta, opintojaksosta. Jokaiselle opintojaksolle on nimetty opettajista koostuvasta ryhmästämme vastuuvetäjä, joka vaihtuu tehtäväkohtaisesti. Mielenkiintoisinta opinnoissa on nähdä miten jokainen vertaisryhmän jäsen vuorollaan ottaa opettajan roolin, ja miten ryhmän muut jäsenet - opettajat - ovat opiskelijoina.

Olemme koostaneet ryhmällemme toimintasuunnitelman, johon on aikataulutettu kaikki opintoihimme liittyvät tehtävät ja niiden suoritustapa. Suoritustavasta ja arviointikriteereistä vastaa korkeakoulun ohjeistuksen mukaisesti kulloinkin opetusvuorossa oleva ryhmän jäsen. Opiskelijoille on jätetty runsaasti vapautta toteuttaa tehtävät. Tärkeintä on, että suorituksista jää jälki ja että myös oma oppimisprosessi on reflektiivisesti dokumentoitu.

Ryhmämme tapaa kolmesti opintojen aikana tuoreuttaakseen toimintasuunnitelmaa sekä seuratakseen sen toteutumista. Tämä teksti on osa pienryhmätyöskentelyn väliarviointia. Skype-tapaamisena toteutetussa väliarvioinnissa mm. päivitimme suunnitelmaa tulevien opintokokonaisuuksien osalta ja selkeytimme tavoitteita sekä vastuualueita. Ryhmän jäsenet löytävät päivitetyn suunnitelman yhteiseltä internet-foorumilta.

Oman käden kautta ja kädestä pitäen

Tämä teksti toimii kokoavana arviointina opettajakorkean työlle 3.3 - Opettajan toiminta yhteisöissä ja verkostoissa. Keskityin tutkimaan opettajan ammattitaidon kehittymistä identiteetin rakentumisen kannalta. Ammattitaidon kehittyminen ja ylläpitäminen työyhteisössä edellyttää paitsi yksilöllistä tavoitteellista kehitystyötä, myös vertaisoppimista sekä työyhteisön tukea ja kannustusta.

Identiteetti on luonteeltaan mukautuva ja tilanteen mukaan vaihtuva. Työssään opettaja edustaa niitä arvoja ja asenteita, jotka ovat hänelle tärkeitä. Opettajan identiteetti sisältää uskomukset opetuksen luonteesta ja sen päämäärien tarkoituksesta. Sen perustana ovat mm. opettajan oma historia, kokemukset sekä oppimiskokemukset. Tärkeänä ammatti-identiteetin rakennus- ja tukipisteenä toimii työyhteisö: paikalliset rooliodotukset ja normit määrittelevät opettajan ammatillista identiteettiä. Oppilaitoksen johdon rooli on merkittävä.

Ihannetilanne olisi se, että työpaikan ilmapiiri, rakentavasti johdetut kehityshankkeet sekä vertaisohjaus mahdollistaisivat opettajan ammattitaidon uudistumisen mm. kokeilujen, uskalluksen sekä tutkimustyöhön ja opetuksen suunnitteluun suotavan ajan keinoin. Nykyaikainen työorganisaatiomalli kuitenkin asettaa rajoituksia opettajan ammatilliselle kehitykselle. Oppilaitoksissa ns. kädestä pitäen ohjauksen - rehtorin tai vanhemman opettajakollegan - tuen määrä on koettu pieneksi. Käytännössä opettajan ammattitaito kehittyy tutkimusryhmän kokemusten perusteella lähinnä oman käden kautta.

Kahvihuonekeskustelut opettajakollegoiden kanssa ovat sekä omaa ammatti- identiteettiä vahvistava että opettajuutta kehittävä voimavara. Paitsi vertaispalaute, etenkin opiskelijoilta saatu palaute toimii opettajan työn kehittäjänä.

Jos rehtori puristaa opettajan kättä liian kovaa, ei tartu siihen ollenkaan tai sitoo sen, ammatillinen kehitys hidastuu. Ammattitaitoa ylläpitää työyhteisön vertaistuki. Opettajat, kuljetaan koulun käytäviä käsi kädessä!

Yliopistojen fossiilit

Nykyajan korkeakouluopetuksessa huomio kiinnittyy laadun parantamiseen ja opetuksen tehostamiseen. Opetusministeriö on 2000-luvun alusta suorittanut erilaisia korkeatason koulutuksen arviointihankkeita, joiden lopputulemana opetuksen tasoa ja opetussisältöjä on pyritty parantamaan. Euroopan Unioni on listannut koulutuksen yhdenvertaistamisen sekä laadun parantamisen tulevien lähivuosien agendalle.

Yliopistojen olemassaolo oikeutetaan opiskelijoiden opintopisteillä - niiden suoritusarvolla- sekä vauhdilla. Vauhdin tulee kiihtyä suorituksen tason kärsimättä. Valtio tukee koulutusta ja näin ollen oikeutetusti patistaa veronmaksajansa ansiotyöhön. Markkinavoimien viitoittama asiakaslähtöisyys nähdään nykyajan julkishallinnossa kansalaislähtöisyytenä - korkeakoulumaailmassa päivän sana on opiskelijalähtöisyys. Yliopistossa opettavalta professorilta edellytetään tieteenalansa asiantuntijuuden lisäksi myös pedagogista pätevyyttä, jotta opiskelijoiden penkinpainona viettämä aika pienenee ja opiskelutehokkuus paranee.

Kuivien luentojen ja monologisen professoriuden aikakausi on tullut tiensä päähän, Opetuksen opiskelijalähtöisyys, osallistaminen sekä realistisesti arvioitavissa olevat opiskelutavoitteet ovat yliopisto-opetuksen nykykäytäntöjä. Alaa tuoreuttava tutkimustyö tehdään luento-opetuksen ohessa. Oppimisen arviointi on ylityötä. Yliopistojen strateginen johto ei ole immuuni yritysmaailmasta tutulle kustannustehokkuusajattelulle. Opettajien ja professoreiden työaika kutistuu työmäärän kasvaessa.

Yliopiston professori ei ole fossiili. Moderni professori on oman alansa pedagoginen monitaituri, sekä paineensietokykyinen ajankäytön koordinoinnin mestari. Hän on nuorekas, joustava ja uudistumishaluinen. Kiitos Vaasan yliopiston opettajille sekä professoreille (humanistinen ja hallintotieteellinen tiedekunta). Kiitos Haaga-Helian opettajakorkeakoulun opettajalle loistavasta valmennustyöstä.