Muistilappuja seinällä

Ammatilliseen opettajakoulutukseen liittyvän blogin tarkoitus on tutkia ja kehittää omaa oppimista, sekä toimia reflektoinnin välineenä. Tästä syystä blogini tursuaa subjektiivista minä-muotoa matkalla maailmankäsityksen avartumiseen. Rakentavan palautteen saaminen on tärkeää. Myös palautteen antaminen on hyödyllistä ja tulenkin taatusti jakamaan rakennusaineita ympäristööni.

Osallistuin opettajakorkeakoulun lähiopetuspäiviin

Opetus on strukturoitu siten, että opiskelijat ottavat hyvin paljon vastuuta omasta oppimisestaan ja suorituksistaan. Perinteiseen tehtävän anto - suoritus - arvostelu -kaavaan tottuneelle puurtajalle tämä vastuuttava vapaus oli aluksi jopa hämmentävää kun saavutettaviksi tarkoitetut päämäärät kaikkine etappeineen ovat oman itsesäätelyn ja etiikan alla. Opiskelu tapahtuu vertaisryhmässä. Onnekseni kuulun nyt arvostettavista persoonista koostuvaan, yrittäjäkokemusta pursuavaan pienryhmään. Ryhmä koostuu eri ikäisistä eri alojen osaajista. Nuorekas ja dynaaminenkin se on, sillä poikkeuksellisesti sen keski-ikä on varmasti alle opinto-ohjelman keskimääräisen neljänkymmenenkahden ikävuoden.

Asetimme oppimisellemme tutkimuskysymyksiä ja teemoja:

1. Ryhmäidentiteetti
2. Jatkuvasti toimintaansa kehittävä ryhmä
3. Ryhmän jäsenten keskinäinen vuorovaikutus


Pohdin suhdettani opettajuuteen

Olen toiminut opettajana kuusi vuotta. Ennen pedagogisten opintojen alkamista suoritin opetusohjelmaan kuuluvat kasvatustieteen perusopinnot, jotka vahvistivat kiinnostumistani yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Pyrin jatkuvasti analysoimaan ympäröivää todellisuutta ja hankkimaan uutta tietoa sen syvemmäksi ymmärtämiseksi ja uusien toimintamallien löytämiseksi. Tämä on juontajan työssä tosin aivan luonnollista. Pidän esiintymisestä, itseni jatkuvasta kehittämisestä ja opettamisesta. En tosin opeta esiintyäkseni, vaan siitä lähtökohdasta, että saan palkaksi nähdä oppimista ja oivalluksia tapahtuvan. Opetustilanne on useimmiten kaksisuuntainen; ohjaamisesta oppiminen ja ohjattavilta vaihtoehtoisten näkökulmien omaksuminen tekee työn mielenkiintoiseksi. Tunnen työni tärkeäksi kun saan olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa ja omalla osaamisellani vaikuttaa myönteisesti toisten ihmisten kehittymiseen ja yleisen hyvinvoinnin kasvuun. 

Aktiivisen kuuntelemisen taidossa pyrin aina kehittymään, sillä viisas on se, joka kuuntelee enemmän kuin puhuu, ja puhuu sen pohjalta mitä kuulee. Mielenkiintoista on se, että usein sanaton viestintä kertoo enemmän kuin sen aikana puhuttu. Puhujan tunnetiloja, mielipiteitä ja asenteita paljastavaa sanatonta viestintää on mm. äänen painot, tauot ja intonaatio. Myös esim. silmien liikkeet, puhujan asennot ja eleet kertovat paljon aktiiviselle kuuntelijalle. Samoin rivien välit ovat monesti täynnä tekstiä. Jopa sellaista, mitä kirjoittaja itse ei osaa lukea.

Toivon siis saavani kommentteja etenkin kirjoituksiini liittyen opetus- ja opiskelukokemuksiin, sillä ne ovat muistilappuja oman opettajanhuoneeni seinällä.