Sipilän johtama työryhmä on hallitusneuvotteluissaan linjannut EU-politiikkaa, maahanmuuttoa sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Maahanmuuttopolitiikkaan liittyen työryhmä esittää opiskelijaliittojen keskuudessa närää aiheuttavia lukukausimaksuja EU- ja ETA alueen ulkopuolelta Suomeen opiskelemaan muuttaville opiskelijoille. Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK ja Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ovat antaneet julkisen kannanottonsa suomalaisen hyvinvoivan koulutuspolitiikan puolesta: lukukausimaksut rajoittaisivat työllisyyttä tukevaa maahanmuuttoa ja kansainvälistymistä.
Huolenaihe olisi todellinen jos uhkakuva toteutuisi. Suomi tarvitsee maahanmuuttoperäistä koulutettua työvoimaa. On kuitenkin huomattava että Suomessa kansainvälisen korkea-asteen koulutuksen saaneet ovat enenevässä osin veronmaksajia muualla kuin Suomessa kansalaisuudesta riippumatta.
Yliopisto-opiskelijan kustannukset valtiolle ovat vuodessa n. 7000EUR/vuosi ja ammattikorkeakouluissa opiskelevien hieman enemmän (KOTA- ja Vipunen-tietokannat sekä Opetushallitus, CIMO Faktaa 2A/2015). Tutkinnon kustannusten paikkaamiseen verorahoilla kuluu arviolta aikaa sama määrä työvuosia kuin tutkinnon suorittamiseen. Kyseessä on investointi, jonka tuottavuudesta ei valtio saa takeita. Riski kuitenkin kannattaa, mikäli opiskelija tulevaisuudessa työllistyy Suomessa, perustaa perheen Suomessa tai/ja käy kauppaa suomalaisten kanssa.
Ehdotettujen lukukausimaksujen tuomat säästöt eivät kuitenkaan pelastaisi tulevaisuuden talousnäkymiä, vaan kyse on pikemminkin maahanmuuttopoliittisesta suunnannäytöstä. Suomalaisten opiskelijoiden ei tule kantaa huolta tulevaisuuden eriarvoisuutta lisäävästä maksulliseksi muuttuvasta opiskelusta.
Opiskelijat ovatkin barrikadeilla ilmaisen opiskelun rajoittamisesta ainoastaan kuluja ja tuottoja laskien. Kulttuurien sekoittuminen ja kansainvälinen oppimisympäristö toki ovat tärkeitä asioita koulutuksessa. En kuitenkaan usko näiden kärsivän hallitusryhmän esityksen toteutuessa. AMK- ja yliopisto-opiskelijat varmasti löytävät tiensä Suomeen jatkossakin. Yksityisissä ammattikorkeakouluissa on koulutus voinut olla kaukaa tuleville opiskelijoille maksullista jo kauan englanninkielisten linjojen opiskelijakannan siitä kärsimättä. Suomi on peruskoulutuksen tasoltaan kärkivaltioita ja maine heijastuu kaikkiin asteisiin, vaikkakin Pisan vertailuluvut näyttävät laskusuhdannetta.
Tärkeätä on pitää hyvä maine yllä, satsata suomikuvan markkinointiin ja luoda vetoa suomalaisiin korkeakouluihin ylläpitämällä laadukasta opetusta korkea-asteella. Innovaatiotehtailun aiheuttama tutkijapainoitteinen yliopistotyöskentely ja opinahjojen talouspaineet eivät saa rajoittaa opetustyöhön käytettäviä resursseja ja opettajien koulutusta.
