Uuden oppiminen viriää kysymyksistä, joihin etsitään aktiivisesti vastauksia. Tarjolla oleva tieto mieltyy tarkoituksenmukaisiksi kokonaisuuksiksi, kun se yhdistyy aiemmin opittuun ainekseen. Opittua tietoa voidaan asemoida suhteessa ympäristöön sekä soveltaa käytäntöön.
Paljon puhutaan opiskelijalähtöisestä opetuksesta kun opettajakeskeinen opetusmalli perinteisine kalvosulkeisineen on jäänyt taka-alalle. Pedagogisesti ajatellen tiedon karttumista lisäävin malli on oppimislähtöinen opetus, joka korostaa ennen kaikkea opetettavan aineksen valikointia sekä oppimisprosessin vaiheistusta.
Opetukseen liittyvät lisäksi oppimisen tavoitteiden asettaminen ja niiden arviointikriteerien selkeä viestintä opiskelijoille. Oppimismenetelmät ja -ympäristö tulee valita siten että ne tukevat opetuskokonaisuuden tavoitteiden toteutumista. Erilaisten ympäristöjen piirteitä ovat mm. fyysinen, sosiaalinen, mentaalinen sekä kognitiivinen. Aina ei ole tarkoituksenmukaista opiskella luokkahuoneessa, vaan optimaalisin ympäristö voi löytyä oppilaitoksen ulkopuolelta ja menetelmä esim. internetin videoblogiviidakosta.
Jotta opetus olisi oppimislähtöisempää, on opettajan tunnistettava opetuksen suunnitteluun liittyvät ajattelumallit ja analysoitava omia suunnittelukäytänteitä. Koska opettaja heijastaa opetuksessaan omia arvoja ja asenteitaan, on opettajan opetusfilosofiaa syytä tarkastella ja tuoreuttaa. Tähän sisältyvät oppimisympäristön toimijoiden vastuiden ja vaikuttamisen mahdollisuuksien kartoitus, sekä tieto- ja oppimiskäsityksen analyysi. (Katri Aaltonen 2014.)
